Älä pakota mua t*ihin
”Tieks mitä, nyt ku oon ollu täs vähän aikaa ns työttömänä nii oon tajunnu et täähän on ihan super chillii. Tai et niinku kyl se raha kelpais ja kylhän sen puute vähän ahistaa, mut jotenki se ei ahista tarpeeks. Tai tiiätkö? Et kyl mä mielelläni tekisin töitä, mut nyt ku niit ei oo, nii ei tääkään mua haittaa.”
”Eiku ihan sama. Oon miettiny et haluunko välttämät ikinä sellast 9 to 5 työtä. Tai et kelaa nyt, meet joka päivä johki toimistolle ja sun arki on vaan sitä.”
”No niinpä. On toi jotenki mun henk koht painajainen. Mut ei sellasella anarkistisella työstäkieltäytyjä-tavalla vaan niinku jotenki pehmeemmin. Et voisin tehä jotain keikkaduunei tai vaik kolme-neljä päivää viikos hommii. Mut joka päivä samaa työtä… En tiiä, pitäs olla aika tosi hyvä työ.”
”Noi keikkatyöt on kyl. Muaki kiinnostais. Ois niin kivaa voida tehä jotai omii projektei tai sellasii keikkaluontosii juttui ja sit saada vähän rahaa sieltä sun täältä. Se ois jotenki luovempaa.”
”Nii just, toi luovuus. Ku haluisin vaan tehä kaikkii luovii projektei. Niinku kirjottaa jotain, tai tuottaa jonku musajutun, järkätä tapahtumii. Jotain yhteisöllist mis ois kulttuurii kans. Eikä siit ees tarvis tienaa kauheest, mut sillee et just eläis.”
”Me kuulostetaan niin ärsyttävilt kyl atm. Sellast keskiluokkasta etuoikeutettuu ’anna mun tehä taidetta ja riutuu vähillä rahoilla koska se on must ihanan melankolista ja vibe’”.
”Hei nyt, tai et totahan tää on, joo. Mut sit samal, miks me ei oltas oikeutettui ajattelee näin? Tai miks keskiluokkanen ei sais haluta taiteilijaks? Joo, mä tiedostan et on etuoikeutettuu olla stressaamat liikaa rahasta mut senhän voi sit kääntää omaks voimavaraks ja hyödyks. Miks mä istuisin tekemät mitää ja murehtimassa sitä ku en päässy sinne pankkiin töihin enkä siten saanu alotettuu mun tulevaisuudessa mut loppuunpolttavaa oravanpyöräuraa?”
”Nii, no niin kai. Vaikee sanoo tohon mitää. Ehk vaan et se saattaa helposti tuntuu vähän ylimieliselt niille jotka on oikeest luoval alal ja strugglaa sen elannon kanssa.”
”Kyl mä sen tajuunki, enkä mä ehk tällast keskusteluu ihan näin kävis sellasen tyypin kaa. Mut aattelin vaa selittää sulle mitä oon miettiny täs. Ilman sen kummempii taka-ajatuksii.”
”Joo siis kiva ku selität. Ja niinku mäki sanoin nii mietin siis ihan samaa tai mul on noi ihan samat ajatukset työnteosta kyl ku sulla.”
”Joku mun säätö laitto mulle joskus sellasen viestin et ’työnteko itseisarvona ei kiinnosta’ ja oon miettiny tota lausetta lähiaikoin ihan sikana. Ku se jotenki tiivistää tän. Et kyl se työnteko sitä kautta et mitä tekee, kenelle ja kenen ehdoilla on ihan kiehtova ajatus mut sellanen vanhankansan ’elän tehdäkseni työtä’ mindset ei kyl kolahda.”
”Joo toi on kyl hyvä. Tuntuu et oon käyny tällasen keskustelun lähiaikoin ihan sika monen mun frendin kaa. Jotenki vallalla oleva ajatus. Ainaki mun piireissä.”
”Toi tuo ehk toivoa tulevaisuuteen. Voitaspa me muuttaa työnteon normeja.”
Kirjoittanut: Miriam