Kuvassa näkyy ihmisiä, jotka katsovat ilotulitusnäytöstä, ja taustalla on korkeita rakennuksia. Kuvassa on myös animaatiomainen neonilme, jossa on kirkkaita värejä ja valoja.

Kansikuva

Kun on aina unelmoinut siitä, että voisi joskus kirjoittaa työkseen. Ja toisaalta, kun kesätyötilanne alkaa näyttää yhä orastavammalta, eikä koko kesää haluaisi toimettomanakaan istua. Ja kun sitten vihdoin lopetti sen “sit joskus”-ajattelun.

Keväällä (2025) päässäni alkoi kypsyä idea siitä, että jotain on tehtävä. Ympärilläni oli liuta inspiroivia ihmisiä, jotka kaikki tekivät omaa juttuaan, tavalla tai toisella, ja loivat siten jotain ihanaa ja positiivista ympärilleen ja yhteiskuntaan. Kauaa en joutunut asiaa pohtimaan ennen kuin oli selvää, että sen mitä teen täytyy liittyä kirjoittamiseen.

Lopulta tajusin, että ajatus pienlehdestä on ollut mukanani aina, lapsuuskesistä lähtien, jolloin toimitettavana oli luovasti nimetty ‘Kesä-lehti’. Samaa luovuutta käyttäen nimesin tämän lehden Kansikuvaksi, sillä mikä olisikaan itsestään selvempi nimi lukea lehden kannessa, kuin Kansikuva. Lisäksi sillä sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla; fyysiseen lehteen ei tarvitsisi miettiä (sitä perinteistä) kansikuvaa lainkaan.

Kuten lapsena, en nytkään joudu tekemään tätä projektia yksin. Onnekseni minulla on ystäviä, jotka laillani nauttivat kirjoittamisesta ja taiteen tekemisestä, ja hyppäsivät samantien mukaani tähän uuteen ideaan. Lehti on aina tekijöidensä näköinen, enkä voisi olla onnellisempi siitä, miltä Kansikuva jo nyt näyttää. Lisäksi odotan innolla tulevaa, ja mitä kaikkea uutta se tuo tullessaan.

Lukemisen iloa <3

tekijät

  • Miriam

  • Inkeri

  • Muovipussi

sanat

  • Syli

Kuvitus ja grafiikat: