Onko ekokriisi pelastettavissa vapausaatteilla?

Onko taivaan lintu vapaa, koska osaa lentää? – Vai koska kukaan ei ole rajoittamassa sen lentosuuntia? Vapauden käsite on kiinnostanut ihmisiä jo antiikin ajoista asti, ja sen tarkka sisältö on aiheuttanut väittelyitä sekä vaatimuksia oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Meidän aikamme kohtaa uudenlaisen uhkakuvan, ekokriisin, jota nykyiset yhteiskuntarakenteemme kiihdyttävät pelottavan nopeasti. Voisiko vapauden voiman valjastaa ekokriisin torjumiseen pyrkivän toiminnan ideologiseksi perustaksi? Rajoittavatko ympäristömyrkyt vesissä meidän kaikkien vapautta ihmisinä. Mitä käy taivaanlinnulle, jos taivas on rikinkeltainen?

Ihmisen pyrkimys vapauteen on nidottu syvälle yhteiskuntiimme ja niiden historiaan. Vapautta kuninkaan ikeestä vaativat kuuluisasti antiikin kreikkalaiset kaupunkivaltiot ja myöhemmin ranskalaiset jakobiinit. Vapauden vaatimus ja koettu räikeä epäoikeudenmukaisuus toimi dynamiittina Amerikan vallankumouksessa. Vapauden poliittinen voima ei rajoitu historian moniin demokraattisiin ja abolitionistisiin vallankumouksiin, arvot ja ideologia voivat kulkeutua yhteiskuntarakenteisiin myös hitaammin ja vaiheittain heijastellen ajattelutapojen leviämistä poliittista valtaa käyttävien joukossa. Vapausajattelun voiman voi nähdä markkinaliberalismin nousuna 1800-luvun lopulla, meidän ajassamme se elää liberalismin renessanssina – neoliberalistisena ideologiana.

Isaiah Berlin jaotteli kuulusasti poliittisen vapauden käsitteet kahteen kategoriaan; positiiviseen vapauteen, ja negatiiviseen vapauteen. Negatiivinen vapaus kategorioidaan usein vapaudeksi jostakin, esimerkiksi despoottisesta laista, kuten kokoontumisen vapaudesta. Positiivinen vapaus taas on vapautta johonkin, tarkoittaen, että ihmisellä on vapaus toimia oman tahdon mukaisesti. Positiivinen vapauskäsite näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi ilmaisena terveydenhuoltona; terve ihminen kykenee toteuttamaan omaa tahtoaan rajoittamattomammin kuin sairas.

Erilaiset vapauskäsitteet ovat törmänneet historiassa erikoisin seurauksin. Yhteiskunnallinen keskustelu voi päätyä tilanteeseen, jossa päinvastaisia argumentteja molempia puolustetaan vapauden ihanteella. Historiallisesti merkittävä esimerkki on 1900-luvun alun vallankumouksellinen Marxismi, joka argumentoi positiivisen vapauskäsitteen mukaisesti työläisten vallankumouksen tuovan vapauden koko ihmiskunnalle, kun pääoman epätasainen jakautuminen ja luokkavastakkainasettelut eivät ole enää sitä estämässä. Vallankumouksen vastustajat turvautuivat paljolti liberaaleihin, negatiivisen vapauden argumentteihin puhuessaan sosialismista uhkana yksilönvapauksille. Palkkatyö on työntekijälle vapauden kavennus ja samalla kapitalistin vapauden ilmaus.

Samankaltaisen tulkintakehikon pystyy luoda myös ekokriisille. Laihin kirjatut vapaudet, kuten omistusoikeus ja vapaus liiketoimintaan ovat liberaalien yhteiskuntien perustavia tukipilareita, mutta samalla mahdollistavat saastuttamisen ja ekosysteemien köyhdyttämisen, joka on kokonaisuudessa ihmiskunnalle haitallista. Vaatimus puhtaaseen ympäristöön ja asuinkelpoiseen planeettaan on ristiriidassa yksilönvapauden kanssa. Olemme vapaita liiketoimintaan, mutta samalla syömme terveen maapallon suomaa vapautta; maaperää, jota viljellä; elämälle suopeaa ilmastoa; vakaita sääolosuhteita. Yksinkertaisesti ekosysteemiä, jossa ihminen voi kanssaelää.

Vaatimus puhtaaseen ympäristöön ja asuinkelpoiseen planeettaan on ristiriidassa yksilönvapauden kanssa.

Vapauksien ristiriidat eivät pelkisty negatiivisen yksilönvapauden ja positiivisen terveen maapallon vapauden välille, solmussa ovat myös sukupolvien väliset vapaudet, ja näitä molempia ristiriitoja kärjistää vapauden taloudellinen näkökulma: tulevat sukupolvet näyttäisivät perivän yhteiskunnan, jonka elintaso on kokonaisuudessaan heikompi, kun mistä nykyään nautimme. Kapenevien elintilojen sekä hyödykkeiden jakaminen saattaa johtaa yhä radikaalimpiin vapausristiriitoihin, kun varallisuuserot mahdollistavat hyvävaraisten ekologisten vapauksien osittaisen säilymisen maapallon yhä asuinkelpoisten alueiden allokoituessa markkinaperiaatteiden mukaan eniten tienaaville.

Miten suunnistaa vapauksien mennessä solmuun? 

Toisen maailmansodan jälkeen syntyneiden liberaalien demokratioiden filosofinen perusta lepää paljolti arvo-pluralismin ympärillä. Arvo-pluralismin puolesta ovat puhuneet kuuluisasti Isaiah Berlin ja Karl Popper, jotka molemmat korostivat dogmaattisen vapaustulkinnan vaaroista. Arvo-pluralismin perustava olemus onkin käyttää erilaisia tulkintoja tapauskohtaisesti, ja näin pyrkiä yhteisesti halutun yhteiskunnan luomiseen demokraattisen päätöksenteon ja pikkuhiljaisen yhteiskuntainsinörismin avulla. Vapauden näkökulmasta tämä tarkoittaa eri määritelmien ja ihmisryhmien vapauksien välistä tasapainoilua. 

Ekokriisin tulkitseminen vapauksien kautta tekee selväksi sen, että vapautemme tulevat kaventumaan. Tämä on välittömästi selvää, kun otamme huomioon myös usein vähemmän ajatellun positiivisen vapauskäsitteen. Lisäksi vapausnäkökulma kuvaa hyvin ekokriisin vakavuutta: nykyinen elämäntapamme ei ainoastaan tarkoita kuumempaa ilmastoa ja eläinten sukupuuttoaaltoa, vaan se kaventaa aktiivisesti jokaisen ihmisen vapautta, kuten vapautta elinkeinoon, kotiin ja ruokaan. Vaikka tämä voi tuntua liioittelulta, nämä vapaudet kaventuvat jo tällä hetkellä maapallon köyhemmillä alueilla.

Popperin ja Berlinin pluralistista filosofiaa voi soveltaa nykypäivään ajattelemalla yksilönvapauksien ja ympäristön välistä riippuvuussuhdetta. Olemmeko valmiita kaventamaan negatiivisia vapauksiamme, jos sen avulla onnistumme vaalimaan ekosysteemejä, jotka muuten olisivat vaarassa tuhoutua? Olemmeko valmiita tukemaan rahallisesti ja lainsäädännöllisesti köyhempiä maita, jotka kärsivät enemmän? Ja olemmeko valmiita vaalimaan ekosysteemejä, jotta tulevatkin sukupolvet pystyvät niistä nauttimaan ja niitä käyttämään? Yksilönvapauksiin perustuva vapauden käsite jättää nämä näkökulmat itsensä ulkopuolelle ja siten mahdollistaa ideologisesti ekokriisin. Voisiko pluralistinen vapausnäkökulma mahdollistaa osaltaan ekokriisin torjumisen?

Kirjoittanut: Muovipussi